Vainajan perillisiä ovat ensisijaisesti hänen lapsensa ja heidän jälkeläisensä eli rintaperilliset. Jos rintaperillisiä ei ole, perivät vainajan vanhemmat ja heidän jälkeläisensä (sisarukset). Mikäli näitäkään ei ole, siirtyy perintö isovanhemmille ja heidän jälkeläisilleen. Testamentti voi muuttaa lakimääräistä perimysjärjestystä, mutta rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan.

Suomen perintökaari määrittää tarkan järjestyksen sille, ketkä ovat oikeutettuja perimään vainajan omaisuuden. Perinnönjako noudattaa näitä lakimääräisiä sääntöjä, ellei testamenttia ole tai jos testamentti loukkaa lakiosaoikeutta.

Mikä on lakimääräinen perimysjärjestys Suomessa?

Suomen perintökaari jakaa perilliset kolmeen parenteeliin eli perimysjärjestyksen portaaseen. Ensimmäinen parenteeli on aina ensisijainen, ja vasta jos siinä ei ole ketään, siirrytään seuraavaan. Tämä kolmiportainen järjestelmä takaa, että perintö menee lähimmille sukulaisille.

Ensimmäinen parenteeli muodostuu vainajan lapsista ja heidän jälkeläisistään. Nämä rintaperilliset ovat aina ensisijaisia perillisiä, ja heidän olemassaolonsa sulkee kaikki muut sukulaiset pois perinnöstä. Jos lapsi on kuollut ennen vainajaa, astuvat hänen lapsensa eli vainajan lapsenlapset hänen tilalleen.

Toinen parenteeli tulee kysymykseen vain, jos vainajalla ei ole lainkaan rintaperillisiä. Tällöin perivät vainajan vanhemmat. Jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat jo kuolleet, heidän osuutensa menee heidän jälkeläisilleen eli vainajan sisaruksille ja heidän jälkeläisilleen.

Kolmas parenteeli aktivoituu vain, jos kahta ensimmäistä parenteelia ei ole. Tällöin perivät isovanhemmat tai heidän jälkeläisensä eli vainajan tädit, sedät ja heidän lapsensa. Käytännössä tämä tilanne on harvinainen.

Parenteeli	Perilliset	Milloin perivät
1. parenteeli	Lapset ja heidän jälkeläisensä	Aina ensisijaisesti
2. parenteeli	Vanhemmat, sisarukset ja heidän jälkeläisensä	Kun ei rintaperillisiä
3. parenteeli	Isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä	Kun ei kahta ensimmäistä

Keitä ovat rintaperilliset ja mikä on heidän oikeutensa?

Rintaperilliset ovat vainajan lapset ja heidän jälkeläisensä. He muodostavat vahvimman perillisryhmän, jolla on sekä ensisijainen perintöoikeus että oikeus lakiosaan. Rintaperillisten olemassaolo estää automaattisesti kaikkia muita sukulaisia perimästä vainajaa.

Perintö jakautuu lasten kesken tasan. Jos vainajalla on kolme lasta, kukin saa kolmanneksen perinnöstä. Sijaantulo-oikeus tarkoittaa, että jos lapsi on kuollut ennen vainajaa, hänen lapsensa perivät vanhempansa osuuden. Esimerkiksi jos yhdellä kolmesta lapsesta on kaksi omaa lasta, nämä lapsenlapset saavat kumpikin puolet isänsä tai äitinsä kolmasosasta.

Kaikki lapset ovat perintöoikeudellisesti samanarvoisia riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai sen ulkopuolella. Myös ottolapsi on täysin samassa asemassa kuin biologinen lapsi. Sijaissynnytyksen kautta syntynyt lapsi on perintöoikeudellisesti tilaajavanhempien lapsi, kun sijaissynnytys on toteutettu laillisesti.

Rintaperilliset eivät voi menettää oikeuttaan lakiosaan edes testamentilla. Vainaja voi testamentata vapaasti määrättävissä olevan osan, mutta lasten lakiosa on aina puolet siitä, mitä he saisivat ilman testamenttia. Tämä suojaa lasten perintöoikeutta tehokkaasti.

Milloin sisarukset tai vanhemmat perivät vainajan omaisuuden?

Vanhemmat ja sisarukset perivät vain, jos vainajalla ei ole lainkaan rintaperillisiä. Tämä tilanne syntyy, kun vainajalla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia. Tällöin perinnönjako siirtyy toiseen parenteeliin, jossa ensisijaisina perillisinä ovat vainajan vanhemmat.

Jos molemmat vanhemmat ovat elossa, he perivät vainajan omaisuuden puoliksi. Jos toinen vanhemmista on kuollut, hänen osuutensa menee hänen jälkeläisilleen eli vainajan sisaruksille. Jos esimerkiksi äiti on elossa mutta isä on kuollut, äiti saa puolet ja isän osuus jaetaan tämän lasten eli vainajan sisarusten kesken.

Käytännön esimerkki: Vainajalla ei ole lapsia. Äiti on elossa, isä on kuollut. Isällä oli kolme lasta (vainaja mukaan lukien). Tällöin äiti saa puolet perinnöstä, ja toinen puoli jaetaan kahden elossa olevan sisaruksen kesken. Kukin sisarus saa siis neljäsosan koko perinnöstä.

Sisarpuolet ja velipuolet perivät vain sen vanhemman kautta, joka on yhteinen vainajan kanssa. Jos vainajalla on äidin puolelta sisarpuoli mutta ei yhteistä isää, tämä sisarpuoli ei peri isän puolelta tulevaa osuutta. Tämä korostuu tilanteissa, joissa perhesuhteet ovat monimutkaisia.

Sisarusten lapset eli vainajan veljenpoika tai sisarentytär perivät vain, jos heidän vanhempansa (vainajan sisarus) on kuollut ennen vainajaa. Tällöin sovelletaan sijaantulo-oikeutta samalla tavalla kuin rintaperillisten kohdalla.

Miten testamentti vaikuttaa perillisten asemaan?

Testamentti voi muuttaa lakimääräistä perimysjärjestystä merkittävästi, mutta ei rajoituksetta. Vainaja voi testamentata omaisuuttaan kenelle tahansa, mutta rintaperillisten lakiosaoikeus rajoittaa tätä vapautta. Testamentti on tärkeä väline, kun halutaan varmistaa, että omaisuus menee halutulle taholle.

Lakiosaoikeus kuuluu rintaperillisille eli lapsille ja heidän jälkeläisilleen. Lakiosa on puolet siitä, mitä perillinen saisi ilman testamenttia. Jos vainajalla on kaksi lasta ja hän testamentoi kaiken toiselle, toinen lapsi voi vaatia lakiosaansa, joka on neljäsosa koko perinnöstä.

Testamenttausvapaus koskee sitä osaa omaisuudesta, joka jää jäljelle lakiosien maksamisen jälkeen. Jos vainajalla on rintaperillisiä, puolet omaisuudesta on heidän lakiosansa yhteensä, ja toinen puoli on vapaasti testamentattavissa. Jos rintaperillisiä ei ole, koko omaisuus on vapaasti testamentattavissa.

Testamentilla ei voi kokonaan sulkea rintaperillistä pois perinnöstä hänen lakiosaansa loukkaamatta. Perillinen voi kuitenkin itse luopua lakiosastaan tai hyväksyä testamentin sellaisenaan. Jos testamentti loukkaa lakiosaa eikä perillinen hyväksy sitä, hän voi vaatia lakiosaansa perinnönjaossa.

Perunkirjoituksessa testamentti otetaan huomioon, ja siinä selvitetään, onko testamentti pätevä ja vaikuttaako se perillisten oikeuksiin. Autamme selvittämään testamentin vaikutukset ja huolehdimme siitä, että perinnönjako toteutetaan lain mukaisesti kaikkien osapuolten oikeudet huomioiden.

Mikä on lesken asema perinnönjaossa?

Eloonjäänyt puoliso eli leski on erityisasemassa perinnönjaossa. Leski ei ole perillinen samassa mielessä kuin vainajan lapset tai vanhemmat, mutta hänellä on merkittäviä oikeuksia, jotka vaikuttavat siihen, milloin ja miten perinnönjako toteutetaan.

Avio-oikeus tarkoittaa, että puolisot omistavat puolet toisilleen kuuluvasta omaisuudesta. Kun toinen puoliso kuolee, avio-oikeuden nojalla leski saa ensin puolet koko aviopuolisoiden yhteisestä omaisuudesta. Vasta tämän jälkeen vainajan osuus jaetaan perillisten kesken. Avio-oikeus voidaan sulkea pois avioehdolla.

Leskellä on yleensä myös hallintaoikeus vainajan omaisuuteen, jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia. Tämä tarkoittaa, että leski saa käyttää ja hallita omaisuutta elämänsä loppuun asti, vaikka lapset omistavatkin sen. Varsinainen perinnönjako lasten kesken tapahtuu vasta lesken kuoltua.

Jos avio-oikeutta ei ole (avioehdon vuoksi), leski ei saa puolikasta vainajan omaisuudesta. Tällöin koko vainajan omaisuus menee suoraan perillisille. Leskellä voi silti olla hallintaoikeus, jos yhteisiä rintaperillisiä on.

Tilanteissa, joissa vainajalla on lapsia aiemmasta liitosta, lesken asema on erilainen. Tällöin nämä lapset voivat vaatia perintönsä heti, eivätkä he ole velvollisia odottamaan lesken hallintaoikeuden päättymistä. Tämä voi johtaa monimutkaisiin tilanteisiin, joissa tarvitaan tarkkaa selvitystä.

Lesken oikeuksien selvittäminen on tärkeää, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa. Ota yhteyttä, niin autamme selvittämään lesken aseman ja huolehdimme siitä, että perinnönjako toteutetaan oikein kaikki lain vaatimukset täyttäen.

Mitä tapahtuu jos perillisiä ei ole lainkaan?

Jos vainajalla ei ole lainkaan lakimääräisiä perillisiä eikä hän ole tehnyt testamenttia, perintö siirtyy valtiolle. Valtio on viimesijainen perillinen, joka ottaa omaisuuden vastaan, kun muita perillisiä ei löydy. Tämä tilanne on harvinainen, mutta mahdollinen.

Ennen kuin perintö siirtyy valtiolle, selvitetään huolellisesti, ettei perillisiä todella ole. Tämä tarkoittaa, että kaikki kolme parenteelia käydään läpi ja tutkitaan, löytyykö mistään sukulaisia, joilla olisi perintöoikeus. Prosessi voi viedä aikaa, varsinkin jos sukutausta on monimutkainen.

Jos henkilö haluaa varmistaa, että hänen omaisuutensa menee haluamalleen taholle eikä valtiolle, kannattaa tehdä testamentti. Testamentilla voi määrätä omaisuuden kenelle tahansa: ystävälle, hyväntekeväisyysjärjestölle tai muulle taholle. Ilman testamenttia omaisuus menee aina lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan.

Toinen vaihtoehto on lahjoittaa omaisuutta jo eläessä. Lahjat eivät kuulu perinnönjakoon, joten ne ovat varma tapa siirtää omaisuutta halutulle taholle. Tämä voi olla järkevää erityisesti, jos perillisiä ei ole tai jos haluaa tukea jotain tiettyä tarkoitusta.

Perillisaseman selvittäminen ja testamentin laatiminen ovat tärkeitä asioita, joissa ammattiapu on arvokasta. Tutustu myös palveluidemme hinnoitteluun, niin autamme selvittämään perillisasemasi, laaditaan tarvittaessa testamentti ja varmistamme, että toiveesi toteutuvat perinnönjaossa.